Herman ja Maria Björkqvist

  • Herman Mikonpoika Björkqvist (1812-1887)
  • Maria Juhontytär Pajuluoma 2.3.1820-28.12.1886

Vuoden 1812 elokuussa Napoleonin Grande Armée marssi kohti Moskovaa ja samaan aikaan Venäjän suuriruhtinas Aleksanteri ensimmäinen tapasi Ruotsin kruununprinssi Bernadotten Turussa sopien siitä ettei Ruotsilla ollut enää pyrkimystä saada Napoleonin hyökkäyksen lomassa Suomea takaisin valtapiiriinsä. Tällaisia haluja oli mm. ruotsinkielisten aatelisten hallinnoimalla Östermyran bruukilla. Sen perustaja Abraham Falander oli 1808 jättänyt uskollisuuden valan vannomatta Venäjän keisarille ja tuomittu Turussa venäläisten ylipäällikön Buxhoewdenin päätöksellä kuolemaan. Arkkipiispa esirukous oli pelastanut miehen, mutta tämä oli karkotettu Ruotsiin. Kuningas Kustaa IV Adolf oli vuorostaan tästä hyvästä aatelisoinut Falanderin Wasastjernaksi. Östermyran ruukki oli tullut isän maanpaon aikana Falanderin pojan Gustaf Adolf Wasastjernan haltuun.

Toisin kuin Vaasassa asunut isänsä, nuori patruuna muutti ruukille Östermyran kartanoon ja hän alkoi laajentaa voimakkaasti tätä pientä yritystä. Tähän laajennukseen liittyi myös Björkqvisteiksi ruukilla nimettyjen Mikko Matinpojan ja tämän vaimon Susannan muuttaminen ruukille 1807.

Vuonna 1812 ruukilla syntyi sitten ainakin kaksi poikaa, ruukin patruunalle Gustaf Adolfille ja ruukille töihin tulleelle puusepälle Mikko Matinpojalle.

Patruunan nuori vaimo Hedvig Charlotte Fleegen synnytti pojan, joka menehtyi kuitenkin jo alle vuoden ikäisenä Seinäjoen yleiseen vitsaukseen, punatautiin. Myös pojan äiti Hedvig Charlotte kuoli pian tämän jälkeen 18.7.1814.

Susanna Gabrielin tyttären kesän 1812 lopussa elokuun 27 päivänä synnyttämä poika selvisi sen sijaan punataudista. Myös äiti Susanna selvisi synnytyksestä ja eli lopulta 66 -vuotiaaksi viettäen viimeiset vuotensa talolliseksi tulleen poikansa Hermannin kotona. Tuo 27.8 syntynyt poika sai nimittäin kasteessa nimekseen Herman Mikonpoika Björkqvist.

Herman itse eli 75 -vuotiaaksi. Isänsä tavoin myös puuseppä Hermanni oli mieltynyt talollisen tyttäreen ja onnistuikin 26 -vuotiaana voittamaan itselleen morsiameksi nuoren 19 vuotiaan Maria Juhontyttären Pajuluoman talosta. Häitä viettiin perjantaina kesäkuun 14 päivänä 1839. Samana vuonna Ranskan valtio julkisti Daguerren kehittämän valokuvausmenetelmän ”vapaaseen käyttöön koko maailmalle”, mutta Hermannin häistä ei vielä valokuvia ole sillä kesti vielä kauan ennen kuin valokuvaus saapui pohjanmaan perukoille.

Lähes tasan 12 kuukauden kuluttua häistä nuorelle parille syntyi ensimmäinen tyttövauva, jolle annettiin Hermannin äidin nimi Susanna. Kahden vuoden päästä syntynyt Maria sai taas oman äitinsä nimen. Lapsia putkahtikin sitten maailmaan noin parin vuoden välein (Kustaava 1845, Jaakko 1848, Herman 1850, kaksoset Juho ja Kaisa 1852, Kustaa 1856 ). 1856 luultavasti sama tauti vei nuorimmista lapsista kaksi, Kaisan vain kolmen vanhana ja Kustaan alle vuoden ikäisenä. Neljä vuotta myöhemmin 1860 pariskunnalle kuitenkin syntyi vielä iltatähti Mikko. Yhteensä lapsia syntyi siis yhdeksän, neljä tytärtä ja viisi poikaa, joista kolme tytärtä ja neljä poikaa kasvoivat Hermannin ostamassa Upan talossa aikuisiksi, avioituivat ja saivat kukin omia lapsia. Hermannin lapsista lasketaankin polveutuvan Björkqvist-Koivusalo suvun seitsemän sukuhaaraa: Viidan, Koukarin, Raumannin, Jaakon, Hermannin, Juhon ja Mikon haarat.

Rakennusmestari

Hermanni siis syntyi Östermyran bruukilla ja opetteli siellä lukemaan ja kirjoittamaan sekä suomeksi että ruotsiksi. Ennen kaikkea poika oli perinyt puuseppänä toimineelta Mikko isältään hyvät käden taidot ja poika käytti noita taitoja vielä isäänsä menestyksellisemmin. Jo varhain Hermannin tiedetään toimineen puuseppänä, joka ei osallistunut töihin vain ruukilla vaan korjaili kirkkoja niin Kauhavalla kuin Keuruulla. Myöhemmin Hermannista tuli rakennusmestari ja hän valvoi ja ohjasi niin Törnävän kirkon rakennustöitä kuin Pajuniemen pappilankin kunnostusta. Kun Hermanni sitten osti Uppalan talon sitä alettiin nimittää Nikkariksi uuden isäntänsä puutyötaitojen tähden. Hermannin puumerkki, nimikirjaimet HB olivat kaiverrettu tämän höylään ja löytyvät myös joistakin Hermannin tekemistä rakennuksista.

 Isäntä ja talollinen

Höylänsä avulla Hermanni oli 34 -vuotiaana ansainnut jo niin hyvin, että pystyi ostamaan yhden Seinäjoen suurimmista ja vanhimmista tiloista, Uppalan talon ja sen 17/96 mantaalia. Talosta Hermanni maksoi myyjälle Iisakki Matinpoika Upalle 1028 ruplaa ja 57 kopeekkaa. Kauppa tehtiin Östermyran ruukilla ja toisena todistaja toimi ruukinpatruuna Wasastjerna. Ennen lainhuudatusta Hermanni joutui maksamamaan pois myös taloon aikaisemmin tehdyn 300 markan velkakiinnityksen könniläiselle Heikkilän isännälle. Nyt ruukin puusepän pojasta oli tullut itsenäinen ison talon isäntä ja merkittävä mies paikallisessa yhteisössä.

Kirkkoväärti eli kirkon isäntä

Niinpä kun G.A. Wasatjerna alkoi 1859 ajaa Seinäjoen ensimmäisen seurakunnan perustamista ja erottamista Nurmon kappelista oli Hermanni nyt vahvasti hankkeessa mukana yhdessä Tuomas ja Juhani Jaakonpoika Joupin kanssa. Turun tuomiokapitulille lähetettiin anomus seurakunnan perustamisesta. Hanke kuitenkin kaatui luultavasti lopulta Nurmolaisten sekä kustannuksia pelänneiden muiden Seinäjoen tilanomistajien vastustukseen.

1860 katoaikojen iskiessä Seinäjokelaiset vastasivat yhä vahvemmin omasta köyhäinhoidostaan ja niinpä myös ajatus oman seurakunnan perustamisesta uudistettiin. Wasastjerna tarjosi kirkoksi Östermyran ”kivimakasiinia” ja lupasi lahjoittaa seurakunnalle kirkon tonttimaan ja alueen hautausmaaksi. Vaikka enemmistö Seinäjoen tilallista vastusti hanketta jätettiin ehdotus lopulta Senaatin ratkaistavaksi ja ruukinpatruunan yhteyksillä senaatti antoi perustamispäätöksen 10.2.1863. Seinäjoki erotettiin Nurmosta omaksi kappeliseurakunnaksi ja siirrettiin takaisin Ilmajoen kirkkoherrakuntaan.

Kun uudelle seurakunnalle sitten valittiin kirkon isäntää valittiin tehtävään seurakunnan uuden kirkon rakennustöitä jo johtava Herman Björkqvist. Kirkkoväärtin tuli huolehtia seurakunnan varoista ja yhdessä Jaakko Puskan ja Juho Heikkilän kanssa Herman oli tarkastanut kirkon rakennuslaskut. Nyt Hermannin tehtäväksi tuli vastata kaikista seurakunnan varoista. Seurakunnan ensimmäiseksi kappalaiseksi oli valittu Salomon Hirvinen. Siinä missä Salomonin vastuulla oli kirkon hengellinen elämä tuli Hermannin vastuualueeksi seurakunnan aineellisten perusteiden takaaminen. Kirkon isännän tehtävänä oli huolehtia kirkon maallisesta omaisuudesta, laatia seurakunnan kassojen tilit ja sen varojen keräys. Seurakunnan keskeiset rahastot olivat kirkonkassa, vaivaiskassa ja viinikassa.

Tehtävä vaikutti hengentyötäkin raskaammalta sillä jo uuden kirkon rakentaminen oli syönyt varoja ja niistä oltiin nyt jopa tarkempia kuin hengellisistä asioista. Kun kappelikokous päätti vielä alentaa kirkkoväärtin palkkaa 40 markasta 20 markkaan pyysi Hermanni jo 1865 eroa tehtävästä. Uudeksi kirkonisännäksi tuli sitten Jaakko Puska. Tältä ei kuitenkaan onnistunut varojen keruu kirkolle ja niinpä 1870 kappelikokous erotti Puskan, joka ei olut hankkinut seurakunnalle kelvollista takausta. Hermanni kutsuttiin takaisin kirkonisännäksi ja tämä suostui nyt hoitamaan toimea 20 markalla. Nytkin kuitenkin neljä vuotta riitti Hermannille, joka erosi jälleen toimesta ja uudeksi isännäksi valittiin ruukinpatruuna Wasastjerna. Vaikka patruuna oli ollut kirkkoa perustamassa ja sille lahjoituksia antamassa ei varojen keräys sujunut tältäkään enää kunnollisesti ja patruuna erotettiin toimesta 1892. Uudeksi kirkkoväärtiksi tuli nyt Hermannin poika, Herman Hermannin poika Björkqvist, jolle nyt luvattiin tuo 40 markkaa. Ensitöikseen tämän oli kuitenkin haettava kirkonvarat Wasastjernalta eikä tämä ollut aivan helppo tehtävä. Loukkaantunut ruukinpatruuna valitti nimittäin erottamisestaan Turun tuomiokapitulille. Valitus ei kuitenkaan tuottanut tulosta ja Hermanni nuorempi jatkoi nyt isänsä vanhassa luottamustehtävässä.

Kirkonrakennus

 Herännäisyys

Nikkarin viimeinen leposija

Lopun lähestyessä nikkari rakensi itselleen puuarkun. Hermannin puoliso Maria Juhontytär ehti kuitenkin kuolla ennen Hermannia 28.12.1886 saaden Hermannin arkun viimeiseksi leposijakseen. Hermanni ei itse enää uutta arkkua ehtinyt rakentamaan koska kuoli itsekin ennen kuin vaimo oli ehditty haudata 4.1.1887.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s